Nyt tiedän,
ettei ole oikein rakentaa maailmaa sisälleen.
Vain pelkuri ei luota toiseen,
säästäen tunteensa vain itselleen.
Ei tahdo käydä tässä teeseen,
surullisen mehmeän rauhalliseen.
Pukeutua melakorian viittan harmaaseen,
vain hänen kanssaan sen teen.
Minä ja kosminen tyttöni katsoimme toisimme,
jäimme sirmistä kiinni.
Minä ja kosminen tyttöni,
emme koskaan sana näkemään.
Minä ja kosminen tyttöni,
nimemme ovat kirjoitettu tähden.
Olemme taivanan maalaneita,
tunteidemme tuulaneita,
unelmiemme uhkapelureita,
haavoittuvia onnensotureita.
Laitamme korvat maata vasten,
kuuntelemme tulevaisuuden ääniä,
sillä meidän rakastavaisten ei
tarvitse mitään pelottaa.
Minä ja kosminen tyttöliin, katsoimme toisimme,
jäimme silmistä kiinni.
Minä ja kosminen tyttöliin,
emme koskaan saanut näkemiin.
Minä ja kosminen tyttöni nimellemme ovat kirjoitettu
tähden.
Kello käy, junat kulkee,
missään ei ole järkeää.
Kaikenlaista menee ja tulee,
vain romantiikka jäljelle jää.
Täh don sen hetken varastaa,
jolloin maailma on harmoniassa.
Kaikella on paikkansa,
sen hetken tahdon jakaa hänen kanssaan.
Minä ja
Kosminen tyttöni,
nimemme ovat kirjoitettu täh den.
Minä ja kosvinen tyttöni nimenne
ovat kirjoitettu tähtiin.
Minä ja kosvinen tyttöni nimenne
ovat kirjoitettu tähtiin.
Minä jakas, minä en tyttöni,
nimemme avat kirjoitettu tähden.