Tämä on yö viimeinen, aion ahnehtia koko kabareen
Otakoon viini, kun taistelu kentillä meni,
kun valjensi loppun rakas kohtartomeri.
Tämän elämättä tuoksua kunnamaan,
aion viedä mukana
surullis en esiripuntaa,
pakenevien varjoillen maailmaa.
Valit on päälläni, kaikki hekuva ja synti,
Nyt helvetillä avoin, otava syrkkiä syliini.
Tänä yönä raineeni, elämäni palaa kotiin.
Mikä mukana raasini, voin heittää raskakoriini.
Pieni kaunis tyttöseni,
en tahdo tietää nimeäsi.
Olit silini kylmästä yöstä,
puhuit hetken hellydestä.
Mä en tahdo mitään muistoja,
en tahdo mitään unelmia.
Tulit syliini kylmästä yöstä,
kiitin sua lämmöstä.
Laulaa ystäväni kanssani laulu,
joka törmikantaa valtavereen vauhun.
Sävelin maalaa ylemmän tähden taivaan,
silkkisen tuulen ja kuutamon laivaan.
Vielä täällä on kuulla laulu,
joka tekee loppusta aluun.
Käy päähän, kun mystyne fiili saa tunnel
maan tarttumaan käsiniin.
Olkoon siis tänä yönä,
palja taavuun asti täynnä,
kun vaakaan asetat eletyt vuodet ja
punnitset elämät molemmat puolet.
Ja kaiken jälkeen tahdon nukkua
enemmän kuin tuhat vuotta.
Olen valmis kaiken unelmattomaan,
olen valmis kuolemaan.
Ja kaiken jälkeen tahdon nukkua
enemmän kuin tuhansi vuotta.
Olen valmis kaiken unohdamaan.
Olen valmis kohtaamaan
kuolemaan.
Älä muista, me elämme aina,
me elämme aina.